Suomessa on vireä lasersota-yhteisö. Megazonena Suomessa tunnettu urheilu- tai pelimuoto kantaa maailmalla nimeä ”Laser tag”. Megazonea pääsee harrastamaan ympäri Suomea, sillä halleja löytyy ympäri maata.
Pelin tarkoitus on kerätä maksimimäärä pisteitä. Pelaaja pukee päälleen liivit, joissa on eri osumakohtia ja tietty aseen. Kuolemasta käytetään nimeä deaktivaatio, ”stunni” on kun osutaan olkapäihin tai aseeseen, tämä johtaa hetken lamaantumiseen. Lisäksi on olemassa kolme tukikohtaa, joka joukkueelle omansa: punainen, sininen ja vihreä. Niitä tuhoamalla saa rutkasti pisteitä.
Pelimuodot voivat vaihdella, mutta avoimissa peleissä, joihin kuka tahansa voi tulla, pelataan yleensä perusmuotoista peliä.
Innokkaimmat voivat ostaa jäsenyyden, joka oikeuttaa pääsyyn jäsenpeleihin. Lisäksi kaikkein etevimmät muodo
stavat tiimejä, jotka etsivät onneaan kisoista. Suomessa pelataan kansallisen tason turnauksia ja tietty suomenmestaruudesta.
Suomalaiset ovat pärjänneet lajissa maailmalla varsin hyvin. God and Pals -joukkueessa pelaava Izi Provialer eli jäsennimeltään ”Milky” on voittanut monia turnauksia, viimeksi Ruotsin kansallisen tason mestaruuden.
Milky aloitti Megazonen harrastamisen jo kymmenvuotiaana kaverin syntymäpäivillä. Nykyään hän on kolmekymmenvuotias. Aluksi hän kävi vähän harvemmin peleissä sillä laji voi käydä varsin kalliiksi. Yhteensä hän on pelannut joitain tuhansia pelejä, kisoissa voi kertyä montakymmentä peliä per kerta.
Aikoinaan kenttä oli Itäkeskuksessa, välillä Arkadiankadulla ja nykyään Salmisaaressa. Myös Vantaan Flamingossa on kenttä.
God and Pals (GP) perustettiin vuonna 2009 Daniel Krykoffin eli ”Dexterin” toimesta. Dexter otti itselleen jumal-statuksen, hän on Milkyn mukaan varsinainen persoona: ”Dexter käveli halliin sormi pystyssä, vaikka oli nuori kaveri, ei kumarrellut vanhempia.”
Tällä hetkellä GP:ssä pelaa kuusi kaver
usta Milkyn lisäksi: Henrik ”Darkomen” Dahlman on kapteeni, Niku ”Niqu” Uotila, Dexter, Ville ”Meizi” Vuoripalo, Atro ”Quutamo” Poikala ja Joni ”Jor” Vuori.
Mallia on haettu maailmalta, varsinkin Australiassa on vireä ja suuri Laser tag -kulttuuri. Siellä on luotu joukkueidentiteettiä pelipaitoihin ja jengin brändiin. God and Pals oli Suomessa alan ensimmäinen ja joukkue löytyy Facebookistakin.
GP saa vain hieman sponsorirahoja, nekin yleensä ystävien firmoilta. Rahat peleihin kerätään omista taskuista.
GP on nykyisin alkanut pyörittämään jäsentoimintaa pääkaupunkiseudulla.
Tiistaisin on avoin jäsenilta, johon kaikki jäsenet voivat tulla. Torstaina pelaavat kisapelaajat, sisäänpääsyvaatimuksena on että on osallistunut ainakin yksiin kisoihin.
GP treenaa vain näissä tapahtumissa, omia harjoituksia ei ole. Milky: ”Tiistaisin on avoin jäsenilta eli kuka vaan voi tulla joka on yhtäkään peliä pelannut, tietysti taso on kova tulla sellaiselle joka vasta ensimmäisen kerran tulee.”
Tiistain jäsenillassa saattavat olla vastassa myös alan maailmanmestarit.
Milky pahoittelee, että pitkään aikaan ei oikein ollut uusia tulijoita. Ja ne jotka tulivat, olivat aika lailla vietävissä. Muut olivat pelanneet jo vuosia ja uusi kiinnostunut oli varsin pahassa jamassa. Milky: ”Vaatii aika paljon luonnetta että olet valmis ottamaan turpaan ennen kuin pääset messiin siihen juttuun ja osaat puolustaa tukikohtaasi.”
Pelimaailma on valitettavasti päässyt jakautumaan australialaisiin ja muuhun maailmaan. Ohjelmisto on sama ja välineetkin, mutta peli on silti eri. Vaikuttaa siltä, että molemmat pelaavat samalla pyörällä pelipallolla mutta oikeasti kyseessä on aivan eri peli. Maailmanmestaruuskilpailuissa kumpikin leiri haluaisi pelata omalla pelitavallaan.
Australian isossa skenessä mestaruusturnauksessa saattaa olla 34 joukkuetta, kun Suomessa jäädään noin kahteentoista. 
Kisoissa pelatessa viiden joukkueissa joten GP:ssä on vielä kaksi varajäsentä.
Bragging rightseja joukkueen sisällä saa, jos kisoissa menestyy vaikka jossain sivulajeissa. Niitä pelataan soolona eli kaikki kaikkia vastaan tai kolmen jäsenen ”tripleseissä”, joten tällöin GP jakautuu kahteen eri porukkaan.
Aseenkäyttötapa on hieman muuttunut vuosien saatossa. Nykyään suurin osa pelaajista ampuu alhaalta päin, sillä rintapanssaria ei saisi peittää. Tämä tapa kehittyi kun Yhdysvalloissa MM-kisoissa rankaistiin rintapanssarin peittämisestä.
Megazonessa saattaa pelissä olla tuomari, joka vahtii sääntörikkomuksia. Hän voi antaa suullisen varoituksen tai antaa varsinaisen varoituksen joista kolmessa lentää ulos. Viime turnauksissa on näkynyt nuorempia itsenäisiä tuomareita, joiden toimintaa Milky kehuu.
On monenlaisia rikkomuksia, panssarin voi peittää kädellään tai että ylävartalo menee 90-asteen kulmaan tai että joku juoksee eli että kumpikin jalka ovat irti lattiasta.
Megazonessa hereillä olevalle pelaajalle pyritään antamaan pieni etu. Heräävä pelaaja joutuu odottamaan pienen sekunnin osan ennen kuin voi vastata. Periaatteessa kolme asiaa on ennen tapahtunut samanaikaisesti, liivistä kuuluu heräämisääni, valot syttyvät ja saman tien voi ampua. Näin ei ole enää tulevaisuudessa.
Innokkaalle vasta-alkajalle Milky antaa neuvoksi, että ihan alkuun ei kannata mennä keskelle pelikenttää ja aseen olisi hyvä olla valmiudessa, jos joku yllättää vaikka kulman takaa.
Milky sanoo että Megazone on kilpatasolla ennen kaikkea mentaalinen juttu, niin kuin kaikki huippu-urheilu. Kaikkia kikkoja ei edes kaverille paljasteta vaan säästetään turnauksiin.
