Tanskalainen Zinnini Elkington on hankkinut ohjaaja kannuksensa lyhytelokuvien ohjaajana sekä näyttelijänä. Toinen uhri on hänen ensimmäinen pitkä ohjaustyö, ja se osuu heti napakymppiin.
Toinen uhri tapahtumat sijoittuvat sairaalaan sisätiloihin, jossa hektisten työpäivien paineita lisää henkilöstövaje. Elokuvan päähahmo on Alex (erinomainen Özlem Salanmark), hän on kokenut, kollegoidensa arvostama neurologi.
Elokuvan ytimen muodostavat kaksi tapausta, joissa ensimmäisessä Alex pelastaa iäkkään naisen hengen. Seuraava potilas on 18-vuotias Oliver, joka potee päänsärkyä. Alex arvioi nuorukaisen oireet migreeniksi ja ”tai krapulaksi” ja lähettää hänet kotiin. Alex saa jo sairaalassa kohtauksen ja lyyhistyy käytävälle.
Oliverilla todetaan aivokalvon alainen verenvuoto ja joka johtaa aivokuolemaan. Seuraa pohdintaa: tekikö joku virheen? Pojan vanhemmat ovat varmoja, että Alex teki hoitovirheen. Olisiko kuoleman voinut välttää, jos Alex olisi ohjannut pojan jatkotutkimuksiin? Tai olisiko Oliverin pelastanut nopea leikkaus, josta liian suuren vaaran vuoksi neurokirurgi kieltäytyi? Tai voiko edes ketään syyttää?
Toinen uhri -elokuvassa ollaan kaukana sairaalasarjojen romanttisesta siirappimaisuudesta. Se on toteutettu konstailemattomasti, antaen samalla hyvän ja realistisena kuvan sairaalamaailman armottomuudesta, jossa lääkärit nähdään ammattinsa hallitsevina osaajina, mutta myös ihmisinä, jolle voi sattua kohtalokas virhe.
Kuinka lääkäri käsittelee tapahtunutta ja kuinka se koetaan työyhteisössä. Epäonnistuminen työssään saa lääkärin epäilemään ammattitaitoaan ja jopa unohtamaan kaiken hyvän, mitä on työssään saavuttanut. Näitä kysymyksiä Toinen uhri pohtii riipaisevan uskottavasti.
Toinen uhri elokuvateattereissa kautta maan.
Juhani Styrman
Kuva: Toinen uhri on tanskalaista laatudraamaa (Per Arnesen)
