Jalmari Helanderin Sisu -elokuva on saanut jatko-osan, Lapin erämaat ja natsit ovat vaihtuneet Karjalan maisemiin ja Aatamia vastassa on nyt puna-armeijan joukot. Kakkos-osassa vähäpuheinen Aatami Korpi (Jorma Tommila) lähtee hakemaan sitä ainoaa, mitä hänellä uskollisen koiransa lisäksi on enää jäljellä: kotipirtti Karjalassa.
Kun tieto Korven rajan ylityksestä saavuttaa puna-armeijan, hänen peräänsä määrätään Igor Dragunov (Stephen Lang), joka oli sodan aikana tappanut Korven perheen. Nyt tehtäväksi anto on, että Aatami Korpi on pantava hengiltä. Kuten jo ykkösosassa kävi ilmi – se on mahdoton tehtävä.
Tyylilajiltaan molemmat Sisut henkivät 1980-luvun toimintaelokuvien estetiikkaa, hillittömällä överiksi vetämisen mausteella. Helander kumartaa myös avoimesti esikuviensa Tarantinon, Morriconen ja Sergio Leonen suuntaan.
Sisut ovat väkivaltaisia ja verisen visuaalisia elokuvia, mutta samalla törkeän hauskoja. Viihdyttävyyden pitää yllä Jorma Tommilan veripaltuksi hakattu lihaksikas olemus, sekä hänen kärsivän,vihaiset kasvot, joka yhdistyy brutaaliin, kekseliääseen väkivaltatoimintaan.
Sisu 2:n toimintalataus ei putoa missään vaiheessa. Verinen hurja meno jatkuu siihen saakka, kun kotimökin hirret ovat Suomen kamaralla, sitten on aika rauhoittua. Sisu 2:ssa on kaikki ensimmäisen Sisun elementit, mutta taidokkaammin ohjattuna – lajityyppinsä ehdotonta ykkösluokkaa.
Juhani Styrman (kuva: Heikki Leis)
