Scarlett Johansson on yksimaailman tunnetuimmista näyttelijöistä. Häntä pidetään myös yhtenä nykyajan seksisymboleista. Hieman vähemmälle huomiolle on jäänyt, että Johansson (41) on tehnyt pitkän uran näyttelijänä, uraan mahtuu yli viitisenkymmentä elokuvaroolia sekä joukko palkintoja. Johansson aloitti näyttelijänuransa jo 10-vuotiaana esiintyessään elokuvassa Vanhemmat vaihtoon (1994).
Nyt Scarlett Johansson on ottanut uuden askeleen elokuvaurallaan, kun hänen ohjaamansa Eleanor the Great saa ensi-iltansa. Johanssonin kaltaisen näyttelijän ohjaama elokuva saattaa herättää epäluuloja – mutta eipä mitään: hän onnistuu esikoisessaan suorastaan kiitettävästi.
Eleanor the Great on tyylipuhdas suoritus omassa genressään. Johansson hallitsee hyvin tunteisiin vetoavan draaman keinot, joka onnistuu välttämään turhan imelyyden ja keinotekoisuuden. Suuri ansio tässä kaikesta lankeaa sujuvaan dialogiaan ja – ennen kaikkea mainion June Squibbin (94) näyttelijätyöhön Eleanor Morgensteinin roolissa.
Elokuva kertoo kahden ikänaisen pitkästä ystävyydessä, joka päättyy toisen, Bessie (Rita Zohair) kuolemaan. Bessien tausta on rankka, hän on kokenut natsi-Saksan keskitysleirien kauhut, mutta ei ole kuitenkaan puhunut juurikaan menneisyydestään, paitsi Eleanorille.
Yksin jäänyt Eleanor tekee omanlaistaan surutyötä. Hän ottaa ystävättärensä tarinan omakseen, näin Bessie on edelleen hänen elämässään. Valhe on, ainakin suuressa mittakaavassa tuomittavaa, mutta Eleanor huijaus on kunnianosoitus ystävälleen, eräänlainen rakkauden teko.
Scarlett Johansson onnistuu kietomaan ohjaukseen ikääntymisen teemojen lisäksi historian kipupisteitä. Muutama turhan alleviivaava kohtaus pudottaa arvosanaa hieman, mutta elokuva osoittaa, että Scarlett Johansson on varteenotettava tekijä myös ohjaajana.
Juhani Styrman
Kuva: Sony Pictures Classics
