Kämpin baarista riittää kerrottavaa, historiikki julkaistu: ennen Symposion, nykyinen maailmantähtien paikka

Kämpin baarista riittää kerrottavaa, historiikki julkaistu: ennen Symposion, nykyinen maailmantähtien paikka

Keväällä julkaistiin historiikki Hotel Kämpin Baarista, ”Minä menen Kämpiin takaisin – Cocktaileja ja tarinoita Kämpin baarista.” Siinä kerrotaan eläviä tarinoita baarin toiminnasta ja sen historiasta.

Kirjan kirjoitti kolmikko Kimmo Aho, Ville Liikanen ja Mika Vitikka. Kimmo Aho on toiminut hovimestarina Ravintola Kämpissä, Mika Vitikka on Kämp Baarin entinen baaripäällikkö ja Ville Liikanen nykyinen.

Mika Vitikka sai Kämpin baarin pyörittääkseen kun se perustettiin: hän oli Sydneyssä menossa työvuoroon kun Kämpistä soitettiin, että haluaisiko hän tulla sinne töihin. Siihen aikaan hän oli ollut viitisen vuotta töissä ulkomailla kuten Yhdysvalloissa.

 

Koko uuden hotellin henkilökunta koulutettiin kolmessa viikossa. Koulutuskielenä toimii englanti. Johtoportaasta moni oli tuotu ulkomailta, ravintolapäälliköt olivat toki suomalaisia. Se oli Suomessa siihen aikaan ihmeellistä ja erikoista, muistelee Mika Vitikka.

Kämp on ollut historiansa aikana edelläkävijä monessa. Siellä avattiin ensimmäinen saksalaistyylinen olutravintola, Biertunnel ja ensimmäinen amerikkalaistyylinen baari American Bar. Hotellin Peilisalissa perustettiin suomalaisten baarimestarien kerho, FBSK ry.

 

Theodor Höjer suunnitteli rakennuksen viisikerroksiseksi. Se valmistui vuonna 1887. Rakennus sai kuitenkin lopullisen muotonsa kun Lars Sonck suunnitteli siihen kuudennen kerroksen. Aikaisemmin paikalla oli ollut vain puutalo.

Vanha Kämp suljettiin vuonna 1965. Vanha rakennus purettiin ja uudelleen rakennetussa ei ole oikein mitään jäljellä entisestä. Fasadi oli jo huonossa kunnossa, sillä rakennus oli rakennettu Kluuvinlahden lietteen päälle puupaalujen varaan. Liikenne Pohjois-Esplanadilla oli myös kasvanut joten liikenteentärinä tärisytti hieman rakennustakin.

Välillä Kämp toimi myös KOP-pankin pääkonttorina. KOP omisti Kämpin alkuperäiset taulut, joista tuotettiin jäljennökset nykyiseen Kämpiin.

Suomi oli Kämpin alkuaikoina selkeästi luokkayhteiskunta. Hotel Kämpissä kävi arvovaltaisempi ja sivistyneempi asiakaskunta. ”Maahamme oli syntynyt uusia sosiaalisia luokkia ja ammatteja, joihin kuuluivat esimerkiksi toimittajat, teollisuusjohtajat ja taiteilijoita. Hotel Kämpistä tulikin nopeasti monien poliitikkojen, kulttuuri-ihmisten, liikemaailman edustajien ja matkailijoiden kohtaamispaikka” kerrotaan kirjassa.

Hotellissa kokoontui monia Suomen kultakauden taiteilijoita: Juhani Aho, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Eino Leino ja Jean Sibelius. Taiteilijatapaamisissa Symposioneissa kävi vierailemassa paljon muusikoita vierailijoina, mutta myös muiden alojen taiteilijoita. Niissä keskusteltiin, musisoitiin, nautittiin munkkilikööriä ja poltettiin sikareita.

Niistä ajoista liikkuu paljon anekdootteja.

Jean Sibelius oli vaimolleen sanonut Kämpiin lähtiessään, Ainon kysyessä milloin hän tulee takaisin, oli Jean Sibelius sanonut että: ”Aino-hyvä, en voi tietää. Minä olen säveltäjä, enkä ennustaja.”

Robert Kajanus taas oli kerran lähtenyt esiintymään Pietariin. Kun hän tuli takaisin kabinettiin, jossa muut olivat edelleen juhlimassa, hänelle tokaistiin: ”Älä siinä koko ajan ovissa ramppaa!”

Hotel Kämp toi Suomeen ja Helsinkiin uuden palvelustandardin.  Omistajat olivat kansainvälisiä: alkuun Starwood, joka omisti mm. Sheraton-ketjun. Kämp oli osa ”Luxury Collectionia” ja oli enemmän ”prestige” kuin muut Helsingin hotellit.

Kämpin baari ei ole enää ihan niin taiteilijakapakka, mutta kun se uudelleen avattiin kävi sielläkin paljon taiteilijoita, varsinkin kuvataiteilijoita ja kapellimestareita.

Kämpissä ovat yöpyneet monet maailmantähdet, joiden joukossa urheilijoita ja keikalla käyneitä muusikkoja. Kun Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri Madeleine Albright yöpyi hotellissa, muistelee Mika Vitikka turvatoimien olleen varsin tiukat.

Kämp baari on ollut maailman TOP 40- hotellibaarilistauksessa mukana ja myös itse hotelli on esiintynyt maailman sadan parhaan hotellin listalla. Se on paikkana ja brandina varsin tunnettu.

Hotellin ravintolat ovat omalla tavallaan hankalia, sillä kovin moni joka kaupunkiin saapuu ei välttämättä jää hotellille syömään, mutta baarit saattavat olla eri juttu, niihin on helpompi mennä.

Alkuaikoina baariin tultiin vähän kuin katsomaan, keitä siellä oli. Avajaispäivän avoimissa ovissa kävi 15000 uteliasta. Suomalaiset ovat peruskohteliaita ihmisiä, kuuluisuudetkin jätetään aika rauhaan, ehkä toisin kuin maailmalla, sanoo Mika Vitikka.

”Kun tämä avattiin moni kävi katsomassa. Ihmiset ja ystävät tulivat käymään baarissa. Baarissa oli matalampi kynnys, ei tarvinnut tulla asumaan”, sanoo Mika Vitikka.

Kun hotelli avattiin, kirjoitettiin siitä ensimmäisen vuoden aikana neljä ja puolisataa juttua. Koko Suomen ravintolaväki kävi tsekkaamassa paikan.

Maailmalla kehuttiin, mutta Suomessa haukuttiin, Suomessa oli silloin vanhakantaista meininkiä, kommentoi Mika Vitikka. Milloin ruoka oli pahaa, cocktaileja ei tehty oikein tai paikassa ei enää vain ollut sitä Jean Sibeliuksen sikarintuoksua.

 

Liked it? Take a second to support Arabialainen sulka on Patreon!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *