Archive For The “Muoti / urheilu / sekalaiset” Category

Play It Again, Sam oli Suomen vintage-puotien edelläkävijä, laman aikana vaatteet vain heitettiin taksiin, liikkeessä ei ”uustuotantoa”

By |

Play It Again, Sam oli Suomen vintage-puotien edelläkävijä, laman aikana vaatteet vain heitettiin taksiin, liikkeessä ei ”uustuotantoa”

Arja Könönen on Play It Again, Sam -vintageliikkeen vetäjä. Oikeastaan se on muotihuone ja hän sen johtajatar, ei ainakaan mikään kirpputori. Liike on sijainnut Rauhankadulla Helsingin Kruununhaassa vuodesta 1987. Kun se aloitti, ei kaupungissa ollut kuin pari vintage-puotia, tosin heilläkin oli hieman erilainen profiili.

Arja Könönen: ”Olen syntynyt kankaiden ja kaavojen keskellä. Äitini on ollut kotiompelijatar. Olen ollut 5-vuotiaasta lähtien kiinnostunut ainoastaan muodista,  vaatteista ja materiaalista.”

Moni sotkee liikkeen nimen Play it Again, Sam Humphrey Bogartin 40-luvun elokuvaan Casablanca, mutta se on oikeasti Woody Allenin elokuva 70-luvulta, joka pohjautuu Casablancaan.

Herätys vintageen tuli kun Arja Könönen oli au pairina Los Angelesissa 70-luvulla. Siellä hän näki vintage-liikkeitä ja luuhasi niissä aina koulun jälkeen, niissä näki Hollywood glamouria 30-luvulta ja vaikka mitä ihanaa.

Perustettuaan liikkeen häntä pidettiin ensin ihan hulluna. Elettiin juppi-aikaa, oli nopeaa kulutusta. Suomeen alkoi tulla merkkitavaroita. Play It Again, Samin löysivät kuitenkin pian muodin edelläkävijät, muotitoimittajat ja esiintyvät taiteilijat, ihmiset joilla oli vähän erilaista näkemystä.

Liike on nyt pyörinyt yli kolmekymmentä vuotta, Arja Könönen kuitenkin tiesi koko ajan mitä tekee. Yhtään maksullista mainosta hänen ei ole uransa varrella tarvinnut laittaa. Hiljalleen hänen vaatteitaan alkoi näkyä naistenlehdissä, Anna, Gloria, Me naiset, Image jne. Niissä aina mainittiin että mistä liikkeestä vaatteet oli ostettu ja liikkeen maine kasvoi.

Ehkä erikoinen nimikin on jäänyt ihmisten mieliin, miettii Arja Könönen. Mainostoimistot olivat myös hänen isoja asiakkaitaan, ne tekivät mainoksia isolla rahalla eikä aina edes kysytty että paljonko tämä maksaa, ”laita vaan taksilla studiolle tulemaan”, tämä oli siis aikaa ennen lamaa.

Los Angelesiin Arja Könönen lähti parantaakseen englannintaitoaan ja elokuva-ala kiinnosti. Hän oli lukenut koulussa pitkän saksan, ruotsia, englantia ja latinaa. Itä-Suomessa Lieksassa, missä hän syntyi, ei lukenut ”mjölk” maidossakaan joten hän tarvitsi harjoitusta. Palatessa aksenttikin oli enemmän amerikkalainen.

Hän katseli intohimoisesti vanhoja elokuvia ja pani merkille, minkälaisia hattuja ja pukuja niissä oli. Vanhat elokuvat saattoivat olla hieman naiiveja tarinoiltaan ja hidastempoisiakin, mutta niissä näkyy puvustus alkuperäisenä.

Nykyisin tehdyissä epookki-elokuvissa näkyy usein pukusuunnittelijan näkemys. Jos nykyelokuva tehdään jostain tietystä aikakaudesta, siinä näkyy pukusuunnittelijan näkemys. Esimerkiksi 60-luvulla tehdyissä elokuvissa 1800-luvun ajasta, näyttelijöillä voi olla tekoajan vahvat silmärajaukset ja tupeeratut hiukset.

Brittisarjaa Downtown Abbey Arja Könönen kehuu, siinä ei ole mitään virheitä. Brittituotannot ovat hiukeita, pienellä budjetilla ei saa laatua.

Play It Again, Samissa on paljon juhlapukuja, niitä on säilytetty paremmin, mutta on siellä arkivaatteitakin, kuten kaikki hameet, jakut ja puserot. Niistä moni on 50-60-luvulta mutta käyttämättömiä.

Liikkeestä haetaan paljon juhlapukuja, hääpukuja ja iltapukuja. Hattuja on kaikilta aikakausilta. Myytävänä olevat alusvaatteet on ostettu vanhojen tehtaiden ja liikkeiden vanhoista varastoista, ne ovat alkuperäisessä pakkauksessaan, kuten korsetit. On myös mamelukki alushousuja 1800-luvulta, jotka ovat käytettyjä, mutta ehjiä, pestyjä ja silitettyjä. Ei mitään venähtäneitä tai kulahtaneita, sanoo Arja Könönen.

Hän käy ulkomailla ostamassa vintagea ja on vuosian varrella tyhjentänyt kaikki mahdolliset liikkeet Suomessa jotka ovat lopettaneet, hänellä on olemassa iso varasto.

Miesten osasto on pienempi, sillä suomalaiset miehet ovat uskoneet pärjäävänsä yhdellä rippi- tai hääpuvulla. Liikkeestä löytyy miesten pukuja, frakkeja ja juhla-asusteista. Nuoret miehet ovat kiinnostuneita pukeutumisesta ja ymmärtävät laadun ja hyvien materiaalien päälle.

Rekillä roikkuvaa sotilaspukua voivat käyttää sekä tytöt ja pojat. Pradan näytöksessä muutama kuukausi sitten oli ihan samanlainen, sanoo Arja Könönen. Vanhoja malleja kopioidaan, tehdään uustuotantoa.

Roomassa vieraillessaan hän käy läpi muotitalot, näkee kokoelmat livenä. Mitä muualla myydään uustuotantona, myydään Arja Könösen liikkeessä originaaleina.

Roomaan hän tosin sanoo menevänsä enemmän inspiroitumaan, syömään maailman parasta ruokaa ja tanssimaan tangoa. Se on hänen Rooman-viikonloppunsa. Vintagea Roomassa löytyy huonommin kuin Pariisissa tai Lontoossa.

Vanhimmat vaatteet hänen liikkeessään ovat 1800-luvun puolivälistä, uusimmat 1970-luvulta. Seinällä roikkuu viktoriaaninen valkoinen hääpukukin. Osa vaatteista ei ole myynnissä, vaan ovat osana liikkeen dekoraatiota.

Näyteikkunan 1920-luvun puku on silkkiä ja käsin kirjailtu. Siellä on myös Titanic-aikakauden musta silkkipuku vuodelta 1912. ”Jokainen pisto on käsin tehty”, sanoo Arja Könönen.

Hänellä on 70-luvun miesten takkeja, 60-luvun Beatles-takissa on kangasnapit ja oikein korkea kaulus. Muukalaislegioonan hattu, safarihattu, laivastohattu. Vanhin hattu on naisten, 1800-luvulta ja aivan valtava. Grace Kelly -mallinen hattu on 60-luvulta. Lättähattu Rostonista lauloi Juice Leskinenkin.

Play It Again Sam on vaihtamassa omistajaa kevään aikana. Arja Könönen haluaa siirtää kaiken tietotaitonsa seuraavalle sukupolvelle. Hän on jo ylittänyt eläkeiän, on aika päästä helpommalla ja tehdä jotain muuta. Ehkä hän rupeaa tanssimaan tangoa täyspäiväisesti, hän sanoo.

Read more »

Redin kauppakeskukseen haluttiin vapaa tila, missä hengata ilman ostopakkoa

By |

Tuottaja Arina Hiltunen opiskeli kulttuurintuottajaksi ja on ollut mukana vähän kaikenlaisissa projekteissa kuten musiikki- ja poikkitaiteellisissa tapahtumissa. Nyt hän on ottanut vetääkseen hieman pidemmän projektin eli Kalasataman Vapaakaupungin Olohuoneen.

Se on vapaa tila kauppakeskus Redin Stadin puolella toisessa kerroksessa.

Projekti alkoi jo viime kesänä, kun Suvilahden puolella toimi Kalasataman vapaakaupungin nimellä toimiva vapaa tila bändeille ja esiintyjille. Siellä oli kontti, äänentoisto, bajamajat ja muuta infraa mitä tarvittiin tapahtumiin. Riitti, että täytti lomakkeen nettisivuilla ja siten pääsi vapaasti esiintymään.

Redi avusti projektia jo kesällä. Järjestettiin kaikkea laidasta laitaan: joogaa, musiikki- ja lasten tapahtumia

Syksyn tullen tarjosi Redi projektin jatkoksi tyhjäksi jääneen liiketilan, yhteensä 600 neliötä. Idea oli jatkaa samalla pohjalle – vetäjät saivat periaatteessa vapaat kädet tehdä mitä vaan. Haluttiin luoda kaupunkilaisille oma olohuone.

Lauantaisin on järjestetty musiikkitapahtuma. Koska neliöitä on runsaasti, mahtuu Olohuoneeseen minigolf-rata, kirjanvaihtohylly, taidenäyttelyitä ja tuolia ja pöytiä. Päivisin tilassa voi työskennellä ja siellä voi järjestää workshoppeja.

Pulaa ei ole ollut kävijöistä, sanoo Arina Hiltunen. Varsinkin lasten oma alue oli tosi suosittu, siellä oli vilinää ja vilskettä. Lasten alue siirrettiin Skönen puolelle ensimmäiseen kerrokseen.

Tapahtumia saa järjestää vapaasti, mutta tilan toivotaan olevan neutraali, joten poliittiset, uskonnolliset ja kaupalliset tapahtumat jätetään mieluiten pois. Kunhan tapahtumat ovat kaikille avoimia ja ilmaisia. Musiikkitapahtumien ei anneta häiritä kovalla melulla naapurin liikkeitä.

Kun Olohuonetta perustettiin, mietittiin että ehkä paikalle eksyvät teinilaumat tai häiritsevästi käyttäytyvät, mutta näin ei ole käynyt, häiriöitä ei ole ollut.

Vapailla tiloilla on oma ideologiansa. Tilat kauppakeskuksessa halutaan epäkaupalliseksi tilaksi, jonne voi tuoda omia eväitä eikä tarvitse ostaa mitään. Tapahtumat eivät maksa mitään. Vähävaraiset ovat tykänneet mahdollisuudesta päästä ilmaiseen joogaan.

Koska olohuone on pop-up -projekti sen rahoitus toimii kausi kerrallaan, tällä hetkellä rahaa on toimintaan keväälle. Jää nähtäväksi, mennäänkö kesällä taas ulkoilmaan.

Olohuonetta markkinoidaan pääasiallisesti somessa. Viikoittainen ohjelma löytyy paitsi olohuoneen ulko-ovelta, osoitteesta www.vapaakaupunki.fi ja myös Puskaradio Helsinki – FB-ryhmästä.

Arina Hiltunen lähettää terveisiä, että kannattaa tulla tsekkaamaan mesta: ”Moni on kehunut, että ei tällaisia paikkoja ole, hienoa että tämmöinen on nyt.”

Read more »

Redin uusi johtaja: hyvät ideat on laitettava käyttöön, ei ole järkeä odottaa että ympäristö rakentuu valmiiksi

By |

Aleksi Salminen aloitti helmikuun ensimmäisenä maanantaina kauppakeskus Redin uutena johtajana. Hänet headhuntattiin Lahdesta omasta kivijalkakaupastaan. Tätä ennen hän oli toiminut Dressmannin extramyyjästä Raumalla Varner-Gruppenin maajohtajaksi. Se on perheyhtiö, joka pyörittää Dressmannia, Carlingsia, Cubusta, BikBokkia, Voltia ja Levi’s Storea.

Kun Rediä ruvettiin myymään eli tarjottiin liiketilaa vuokralle hän oli ketjupuolella töissä. Redistä puhuttiin, että siitä pitäisi tulla urbaani kauppakeskus, kaupunki kaupungin sisällä.

Lehdistössä on raportoitu monenlaista, muun muassa että kävijämielessä on liian hiljaista. Sinänsä Aleksi Salminen ei ongelmaa kiellä, kauppakeskukset elävät kävijöistä ja heidät on sinne jotenkin houkuteltava.

Yksi kauppakeskuksen yrittäjistä oli havainnollistanut asiaa ottaen huomioon Redin pohjakaavan. Perinteinen kauppakeskus on suorakaiteen muotoinen. Suoralle käytävälle heitetyt 30 ihmistä näkevät toisensa samassa tilassa. Näin ei Redissä aina ole.

Aleksi Salminen: ”Jos nappaa keskellä päivää valokuvan käytävältä, niin varmaan on tyhjää verrattuna muuhun paikkaan samaan aikaan. Tarkoittaako se ettei siellä olisi yhtään ihmistä sillä hetkellä, vai että nurkan takana on kaksikymmentä ihmistä? Tämä on ehkä vähän hämännyt ja noussut tapetille.”

Redi on rakennettu liikenteellisesti myös julkisen liikenteen varaan, vaikka sieltä parkkitilatkin löytyvät. Metro halkoo kauppakeskuksen, mikä on Aleksi Salmisen mukaan ”merkittävän plussamerkkinen”. Joukkoliikenne tekee kauppakeskuksen helposti saavutettavaksi.

Nyt rämmitään lumessa ja loskassa, Aleksi Salminen: ”Veikkaan että tulee näkymään eri tavalla kun mennään kevääseen ja lumet sulavat, baana menee tuosta vierestä ja porukka fillaroi. Ylipäätään ekologisempi liikuntamuoto kuin autoilu tulee nousemaan arvoon arvaamattomaan.”

Redin pohjakaava on venetsialais-tyyppinen. Sitä on haukuttu sokkeloiseksi. Kun kauppakeskusjohtaja tuli ensimmäistä kertaa katsomaan, hän huomasi itsekin keskittyvänsä vain epäkohtiin. Mietti, miksei tuossa ole penkkiä, roskista, navigaatiotaulua, mihin liukuportaat oikein veivät.

Nyt hän pitää Rediä äärettömän viihtyisänä. Hän on urallaan kiertänyt monia kauppakeskuksia, joissa on omat voimavaransa. Turun Hansa-kortteli on myös tosi sokkeloinen, jossa hän toimi myyjänä. Siksi, että se juuri ei ole perussuorakaiteen muotoinen tekee siitäkin viihtyisän.

Redi on ihmisten kokoontumispaikka, sieltä täytyy löytyä aktiviteettia mitä tehdä, voi mennä kahville tai smoothielle. Tai mennä Fööniin, kuntosalille Elixiaan, Cinamoniin katsomaan leffaa, pelaamana virtuaalipelejä tai seinäkiipeillä.

Kesällä valmistuu ensimmäinen tornitalo Kalasatamaan, Majakka. Aleksi Salminen kuvailee tilannetta maukkaaksi, sillä Kalasatamasta alkaa rakentua yhteisöllinen. Siihen kuuluu Redikin. Kalasatamalaisille tulee tarjota fasiliteetteja ja kauppoja arkeen.

Hän on pyrkinyt vastailemaan asukkaiden sähköposteihin, kun niissä on tuotu asioita esiin ja ehdotettu uusia. Vinkkinä hän sanoo, että tämä on paras tapa tehdä muutos nopeasti. Itse visioimalla ei pääse niin pitkälle kuin silloin kun joku syöttelee sivusta.

Pasilaan rakentuva Tripla on toinen suuri urbaani kauppakeskusprojekti Helsingissä. Lehdistössä on kerrottu, että tämä on rakennusyhtiöiden keskinäistä nokittelua. Aleksi Salminen sanoo, että asia on vähän niin että kuka milloinkin asiaansa esittelee.

Hän pitää Triplaa mielenkiintoisena, sillä se auttaa Pasilaa muotoutumaan uudeksi päärautatieasemaksi. Pohjoismaissa ei taida olla yhtään pääkaupungin rautatieasemaa, joka olisi pääteasema. Junaliikenne on kovassa kasvussa. Pasilasta tulee Helsingin toinen keskusta. Pääkaupunkiseutuun suuntautuva muuttovirta tarkoittaa, että moni pikkukaupunki Suomessa näivettyy, mutta kuluttajia löytyy kaikille pääkaupunkiseudulta.

Aleksi Salminen kulkee päivittäin kotikaupungistaan Lahdesta Rediin. IC-junalla ja metrolla matka vie tunti ja kolme minuuttia. Kalasatama on sentään aivan Helsingin ytimen vieressä upeassa paikassa. Lahdesta Triplaan menee vain 40 minuuttia. ”Catchment area” uusille kauppakeskuksille ei ole pelkkä pääkaupunkiseutu.

Nyt on rakennettu isot kompleksit, jää nähtäväksi mitä ne haluavat edustaa ja mitä tarjota.

Redissä pitää mennä eteenpäin ja tehdä siitä kiinnostava paikka, ei voi jäädä odottamaan että lähiympäristö rakentuu ja tuo kuluttajia. Ei mitä kahdessa vuodessa voi tehdä, vaan mitä nyt voi tehdä. Ihmisiä tulee ohjata kauppakeskukseen julkisenkin liikenteen kautta lisää.

Joka paikasta on tullut kommenttia navigaatiosta, mutta alussa on tehty paljon myös ideointia, jotka pitäisi saada toimeen. Voi pyöritellä ajatuksia, mutta tärkeämpää on mitä saadaan käytäntöön, tuumii Aleksi Salminen.

”Redi on uudenlainen ja pitää tehdä uudenlaisia juttuja. Se ei vain enää toimi eikä ole järkevää, ei ole ollut Redin ideakaan että avataan kauppakeskus ja toimitaan samoin kuin muut kauppakeskukset.” sanoo Aleksi Salminen.

Hänen ja uuden markkinointipäällikön tehtävänä on kerätä hyvät ideat ja laittaa homma käyntiin. Työporukkaa hän kuvaa ”timanttiseksi”, mutta myös yrittäjiä, joiden yksilöllisiä tilaratkaisuja hän on käynyt ihmettelemässä. Jopa se pohjaratkaisu havaittiin perheen kanssa vierailulla ihan hauskaksi, että liukuportailla ja kahdella käytävällä ei näe koko kauppakeskusta.

 

Read more »

RSS
Follow by Email
Facebook
Google+
http://www.arabialainensulka.fi/category/muoti-urheilu-sekalaiset">