Kotkaniemi auki peruskorjauksen jälkeen, Ukko-Pekka ammuskeli ja Ellen teki käsitöitä

Tänä kesänä P.E. Svinhufvudin, ”Ukko-Pekan”, museotalo Kivijärven rannalla Luumäellä on avautunut yleisölle. Se on siirretty Kotkaniemen säätiön alaisuuteen ja pihamaa ja rakennuksetkin on remontoitu edustuskuntoon. Museovirasto oli lakkauttanut museotoiminnan 2012 mutta maksoi peruskorjauksen. Siinä kesti kaksi kesää, ennen tätä paikkaa pyörittivät vapaaehtoiset pari vuotta.

Budjetti kasvoi arviosta, yhteensä peruskorjaus maksoi kaksi ja puoli miljoonaa.

Heini Kähkönen esittelee museota. Tapetit on tehty suurimmaksi osaksi vanhanaikaisilla tapettikoneilla Akaan Tapettitehtaalla 20-30-luvun ulkoasuun. Linoleumilattioita on maalattu paikan päällä ja on säilytetty vanha irtaimisto, kaikki museohuoneiden huonekalut ovat alkuperäisiä.

Svinhufvudin suku asui paikalla vielä 2000-luvun alkuun. Paikka ei ole mikään kesäkoti vaan ympärivuoden asuttu. Kotkaniemi on alun perin rakennettu tuomarin virkakodiksi.

Heini Kähkönen esittelee salia, joka on ikään kuin edustustila: ”Kotkaniemi eroaa paljon vaikka Tamminimiestä, se ei ole edustuskoti ikinä ollut, vaan ihmisten aito koti. Täällä on vieraat otettu vastaan ja seurusteltu.”

Lattialla oleva karjuntalja ei ole Ukko Pekan itsensä ampuma, vaikka ammuntaa harrastikin, vaan hän ostanut sen ollessaan Siperiassa karkotettuna.  Ellen Svinhufvud salakuljetti hänelle aseen matkatavaroidensa seassa käydessään vierailulla. Sieltä sai hyviä ja edullisia turkkeja kun lämpiä tarvittiin. Näytillä on myös tauluja karkotukselta. He eivät olleet varsinaisesti vangittuina, vaan karkotettuina, sanoo Heini Kähkönen.

Karkotuspaikka oli Tomskissa, johon kuljettiin junalla ja Ob-joen vartta ylös. Ukko-Pekka hankki itselleen aseen metsästystä varten. Yhteensä hän oli karkotettuna kolmisen vuotta.

Heini Kähkönen pohtii Ukko-Pekan merkitystä Suomen itsenäistymisessä, josta museon tämänhetkinen vaihteleva näyttely kertoo. Ukko-Pekka oli ensimmäinen itsenäisyyssenaatin puhemies, hän haki Venäjältä nimet itsenäisyysjulistukseenkin. Moni itsenäisyysmielinen vangittiin Krestyn vankilaan Pietariin, mistä on Ukko-Pekan omistama maalauskin.

Hänen historiansa oli yksi vahva peruste, että peruskorjaukseen ryhdyttiinkin, vaikka Suomi onkin täynnä varsin hienoja vanhoja paikkoja.

Näytillä on myös Ellen Svinhufvudin itsensä tekemiä käsitöitä kuten makuuhuoneen päiväpeitot ja tyynynpäälliset, jotka ovat hänen kirjailemiaan, verannan verhot myös.

Ukko-Pekan työhuoneessa on hänen omia käyttöesineitään, joita peruskorjauksen jälkeen tuotiin esille kodinomaisuutta lisäämään.

Paikalla pidettiin täysihoitolaa, kun Ukko-Pekka oli karkotettuna, jostain piti saada tuloja, joten Ellen Svinhufvud aloitti täysihoitolan. Valtio lunasti tilan kun toiminta loppui. Täyshoitola toimi vähän kaikissa huoneissa, aikakaudesta riippuen. Siellä on vieraillut muun muassa Urho Kekkonen ja Ella Eronen. 90-luvulle tultaessa matkailukulttuuri muuttui ja täyshoitolat eivät enää kannattaneet.

Nyt heinäkuussa paikalla käy parhaimpina päivinä noin 200 vierailijaa päivässä, yhteensä kesän aikana 14500. Mikä on siksi kiva, koska jossain vaiheessa mietittiin että pitäisikö koko paikka myydä yksityisille, ehkä venäläisille. Oli huhuja, että kyläkauppias Vesa Keskinen olisi kiinnostunut ostamaan paikan.

Näyttelyhuone on förmaaki nimeltään, missä miehet ovat poltelleet piippua. Joitain kuten tapetteja tai uunia on säästetty, vaikka ovatkin 50-60-luvulta. Rakenteisiin ei ole haluttu koskea ja vahat tapettikerrokset ovat nykyisten alla.

Talon luota lähtee polku rantaan, jossa Ukko-Pekka on harjoittanut ampumaharrastustaan. Se odottaa vielä kunnostamistaan.

Järven rantaan antava puutarhan puoli on täysin kunnostettu. Tässä paikalliset ovat olleet hyödyksi, siellä viljellään hyötypuutarhaakin, ovat raivanneet polkuakin. Ennen järveä ei talolta näkynyt ja paikka oli peittynyt lupiineihin.

Makuuhuone on hieman naisellisemmin sisustettu. Sieltä vie ovi taloudenhoitajattaren Alman huoneeseen. Täällä hän ja Ellen Svinhufvud tekivät käsitöitä. Siellä on myös Ellen Svinhufvudin maalaamia posliineja, muissakin astioissa on hänen nimikirjaimensa.

Iäkkäillä päivillään Ukko-Pekka sai lahjan Suomen kansalta 75-vuotisjuhlananaan, hopeisen arkun.

Paikassa järjestettiin myös innokkaasti rapujuhlia. Heini Kähkönen: ”Eräs vuosi Ellen uhosi että syö sata rapua, mutta jäi kahdeksaankymmeneen. Ukko Pekka ei niin välittänyt ravuista, tosin söi niitä paljon ja järjesti rapukutsuja.”

Rapuja saatiin järvestä mutta myös ostettiin ja piimä sai toimia snapsina. Joitain astioita Ellen Svinhufvud maalasi itsekin mutta ainakin keittiöpyyhkeisiin ilmestyi monogrammit. Hylly on mittatilaustyötä. Vintiltä löytyi pari tuolia pöytäkalustoon, jotka myös restauroitiin. Seinällä on maalaus Svinhufvudien kotitalosta Ruotsista, mutta suku on siellä jo sammunut.

Traaginen seikka asiassa on, että Ukko-Pekan isä, merikapteeni, ampui itsensä taloudellisten ongelmien takia Ukko-Pekan ollessa pieni, hän on siis kasvanut Helsingissä.

Luumäellä on ollut muitakin vanhoja rakennuksia, kuten Jurvala. Epäillään, että Tuusulan Ainolalla ja Kotkaniemellä on ollut sama arkkitehti.

Sauna on 70-luvulla rakennettu, vanhempi piti purkaa. Puutarha restauroitiin 20-30-luvun asuun, ilmakuvien mukaan. Kysytään usein, oliko Svinhufvudeilla peltoja, mutta ne olivat toisella puolella kuutostietä. Oli karjanhoitaja, renkikin. Keittiöpuutarha toimi ja isosta kanalasta vietiin munia Helsinkiin. On ollut erirotuisia lampaita ja kettutarha.