Mika Maliranta: Startupeilla saattaa mennä yli kymmenenkin vuotta ennen kuin ne näkyvät bkt-tilastoissa

Etlan tutkimusjohtaja ja Jyväskylän yliopiston kansantaloustieteen professori Mika Maliranta on Starupit kansantaloudessa -julkaisun yksi toimittajista ja kirjoittajista. Sen kustansi Etla.

Steve Blankin määritelmä startupeille on ehkä kaikkein käytetyin: Startup on tilapäinen organisaatio, jonka tarkoituksena on etsiä toistettavissa olevaa ja skaalautuvaa liiketoimintamallia.

Suomessa vuosittain syntyvästä noin 30000 yrityksestä alle 100 sopii tähän määritelmään. Ne ovat kasvuhakuisia, kansainvälistyviä ja ennen kaikkia itsenäisiä.

Mika Malirannan mukaan puhutaan paljon siitä, että yrittäjyys on talouskasvulle tuiki tärkeää ja juuri uudet yritykset.

Hän on ollut mukana tutkimassa tätä viimeisen vuosikymmenen, Mika Maliranta: ”Keskimäärin uudet yritykset eivät ole kovin hyviä, itse asiassa lyhyellä aikavälillä uusista yrityksistä on enemmän haittaa kuin hyötyä tuottavuudelle ja taloudelle. Erityisesti tuottavuudelle joka on kuitenkin talouskasvun keskeinen tekijä.”

Moni uusista yrittäjistä tulee heikosti tuottavista yrityksistä, eivätkä nämä yrittäjät välttämättä ole innovatiivisuuden tai tuottavuuden kannalta kovinkaan tärkeitä.

Muutama vuosi sitten Mika Maliranta oli mukana tutkimuksessa jossa katsottiin minkälaisia taustatekijöitä yrittäjäksi lähtevillä oli. Paljastui, että selittävät tekijät ovat samoja kuin työttömäksi joutumisen kanssa. Vaikka kasvusta puhutaan paljon, ei aikaisempi näyttö suoraan tukenut tätä.

On ajateltu, että yrittäjyys on siksi tärkeää, että palkkatyössä oppineet omaavat tärkeää osaamistaan ja tieto monistuu ja leviää kansantaloudessa kun perustetaan uusi yritys. Tätä tutkimukset eivät näyttäneet todella tapahtuvan.

Tällöin yrittäjyyttä ei tarkemmin eritelty, vaikka yrittäjät ovat erittäin sekakoosteinen joukko. Määrällisesti eniten on kuitenkin elinkeinonharjoittajia. Nyt Suomessa on tilastoja, joissa ensi kertaa on päästy erittelemään eri yrittäjyydenmuotoja aikaisempaa tarkemmin.

Etlan kirjasessa jaetaan yritykset kahteen, itsensätyöllistäjiin ja yrittäjiin.

Itsensätyöllistäjät ovat pääosin yrittäjiä, joiden yritys on muodoltaan luonnollinen henkilö. Yrittäjät ovat taas kommandiitti- tai osakeyhtiöiden omistajia, usein pääomistajia.

Startup-yrittäjät ovat keskimäärin korkeammin koulutettuja ja heidän yritystensä palkkasumma on 11-kertainen keskimääräiseen nähden.

Etlan tutkimuksessa käytettiin yhdistettyä työnantaja-työntekijä-aineistoa, johon oli yhdistetty nyt tietoja myös yrityksen omistajista. Tällaisella aineistolla voidaan tarkastella omistuspohjia kattavasti.

Tällaisen aineiston pohjalta tulokset alkoivat näyttää aikaisempaa järkevämmältä. Niistä yrityksistä, jotka ovat toimialallaan muita yrityksiä tuottavampia, työntekijöitä lähtee ”todellisiksi” yrittäjiksi herkemmin kuin toimialansa heikoimmista yrityksistä.

Toinen kiinnostava tulos on että nämä yritykset ovat menestyksellisempiä kuin ne, joissa uusi yrittäjä on heikommin tuottavasta yrityksestä, Mika Maliranta: ”Saadaan näyttöä että tämäntyyppiset yrittäjät toimivat ketjuna vanhasta yrityksestä uuteen yritystoimintaan elikkä hyvistä yrityksistä tulee uusia yrittäjiä, tuottavia yrityksiä ja menestyviä yrityksiä.”

Tästä syntyvä kokonaiskuva yhdistelee vanhempaa ja uudempaa tutkimusta, jonka mukaan yrittäjyydellä on sittenkin kansantalouden tuottavuuden kannalta positiivinen vaikutus – se tulee kuitenkin viiveellä tuskaisen valikoitumisprosessin kautta. Iso osa muista yrityksistä on edelleen heikosti tuottavia ja lopettavat toimintansa usein aika pian.

Hyvätkään yritykset eivät välttämättä näy BKT-numeroissa, jos ne ovat liian pieniä.

Mika Maliranta: ”Keskeistä tässä on se, että se osa on että osa näistä uusista yrityksistä jotka ovat menestyksellisesti löytäneet ne menestystekijänsä ja osaaminen on kunnossa, skaalaavat tuotantotoimintansa eli kasvavat. Tätä kautta syntyy kansantaloudellisesti merkittäviä kasvuvaikutuksia.”

Kasvupyrähdys eli skaalautuminen tapahtuu yleensä siis niissä yrityksissä, joissa tuottavuuden taso on korkea. Työllisyys lähtee vahvaan kasvuun mutta tuotanto reagoi usein hitaammin. Tämä näkyy yrityksen hidastuneena tuottavuuden kasvuna. Tuottavuuden kasvu kuitenkin kiihtyy sen jälkeen, kun tuotannon kasvu alkaa viiveellä vahvista. Viive on usein muutaman vuoden mittainen.

Perusselityksiä kasvulle on kaksi: joko yritys kohtaa ulkoisia kysyntä- ja muita shokkeja, joiden seurauksena se ”sattuu” kasvamaan. Todennäköisemmin kyse on kuitenkin siitä, että jotkut yritykset ovat oikeiden henkilöiden perustamia ja tukemia, niillä saattaa olla mentorointia, parempaa hallitustyöskentelyä, tai enkeli- ja pääomasijoittajia ja omaavat paremmat edellytykset kasvuun.

Yrittäjyys on kansantaloudelle tärkeää, vaikka vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä. Se on ainakin paljon yli viisi vuotta, ehkä jopa 10 tai 15 vuotta.

Mika Malirannan mukaan jos hallitus haluaa kiihdyttää talouskasvua lyhyellä aikavälillä niin yrittäjyys ei ole oikea keino, koska kyse on pitkäjänteisestä toiminnasta. Hype startuppien ja vaikka Slushin ympärillä ei näy myöskään luvuissa lyhyellä aikavälillä, vaikka paljon niistä puhutaan.

Kansainvälisessä tutkijaporukassa katsottiin kasvuyrittäjyyttä: Sen mukaan parhaissa kasvuyrityksissä syntyy paljon tuotosta työpanosta kohden. Nämä yritykset lähtevät kasvamaan ja skaalaamaan tuotantoa ja näyttelevät talouskasvussa merkittävää roolia. Ne työllistävät noin kolme-neljä kertaa sen mitä olemassaolevat ei-kasvu-orientoituneet firmat työllistävät.

Suomi pärjäsi tässä vertailussa oikein hyvin. Vaikka näiden yritysten lukumäärä on noin 3-6 prosenttia kaikista säilyneistä firmoista, ne Suomessa vastaavat noin 37% syntyneistä työpaikoista.

Kasvu tapahtuu useiden onnistumisten ja epäonnistumisen kautta, yrittäjäriskikin voi  realisoitua. Yritysekosysteemi kohtaa yritysevoluutiota ja tapahtuu valikoitumista. Tämä mekanismi on tärkeä. Joka vuosi markkinoille tulevat yritykset ovat osa ”survival gamea”, vahvimmat säilyvät ja kasvavat. Siitä koko kansantalouden tuottavuus kasvaa ja vahvistuu.

Jos tarkastelee yksityisen puolen teollisuutta ja palveluja, niiden dynamiikassa on nähtävissä tiettyjä eroja. Suomen palvelusektorin dynamiikka on heiveröisen maineessa, mutta Mika Malirannan tuntuma analyysien pohjalta on se, että se on mainettaan parempaa ja kestää kansainvälisessä vertailussa.

Julkisen sektorin ei pitäisi estää valikoitumisprosessia vaan luoda hyvin toimiva pelikenttä. Julkinen sektori saattaa häiritä tätä esimerkiksi yritystukien avulla. Poliitikot ja julkinen sektori voivat tukea sellaistakin yritystä joka ei ole löytänyt oikeaa menestysreseptiä. Tällaisten elinkaarta ei saisi pitkittää.

Tutkimus- ja tuotekehitystoiminta on keskeinen osa tätä kamppailua. Yritykset koittavat päihittää toisiaan, ne voivat tehdä parempia tuotteita tai tehdä tuotteitaan halvemmalla. Innovointi on tässä väline. Luova tuho valikoi parhaimmat yritysten innovaatiot. Uusi hyvä tuote tai tuotantotapa syö toisen yrityksen elinkelpoisuutta ja vie työpaikkoja. Uusi vauraus ei voi syntyä ilman että vanha tuotantotoiminta tuhoutuu. Yrittäjät ovat tämän mekanismin keskiössä.

Liked it? Take a second to support Arabialainen sulka on Patreon!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *