Elina Lepomäen kirjasta ja vähän muustakin

Elina Lepomäen kirjasta ja vähän muustakin

Vapauden voitto (Otava 2018) on Elina Lepomäen 700-sivuinen teos, Uuden Suomen käsikirjoitus, josta saa kivan tosin pintapuolisen kuvan, mikä Suomen nykyistä liberaaliliikettä liikuttaa. Suurten hiffausten sijaan sillä on päivänpoliittista arvoa ja voi sitoa ihmisiä aatteeseen, jotka ovat vasta heränneet että tässähän voisi olla jotain itseään kiinnostavaa.

Sen sijaan että lukee von Misesin teoksia voi lukea Elinan teoksen. Tässä esitän muutaman kommentin teoksen lisälukemiseksi.

Uskon, että liberaaliliikettä hyödyttää enemmän koheesio kuin kuppikuntien keskeiset oppiriidat. Yleensä raskaimmat konfliktit syntyvät konservatiivien kanssa, muut ovat jo tottuneet uusliberaalien turinoihin. Jos katsotaan muita liikkeitä niin esimerkiksi anarkistit eivät halua edes puhua maahanmuuton vastustajille. Siis edes puhua! Heidän mielestään liberaalit ovat vain typeriä ja aivan väärässä sananvapaushorinoineen.

Suomessa on perinteisesti vaikuttanut ainakin keskisuuri liberaalipuolue. Nykyisin voisi löytyä kannatusta ainakin vasemmistoliiton koon verran. Liberaalien ajatusten kannatuspohja ei ole hävinnyt mihinkään vaikka puolue eduskunnasta puuttuukin. Sen sijaan liberaalisiipi löytyy jokaisesta eduskuntapuolueesta. Elina edustaa tätä pintajulkisuudessa eniten kokoomuksessa.

Lepomäki on noussut puolueen sisällä nopeasti. Ensimmäisellä varsinaisella kaudellaan eduskunnassa haastoi puheenjohtajankin. Lappeenrannan puoluekokouksesta, johon osallistuin median edustajana, jäivät mieleen mummut ja papat kukkamekkoineen ja hienoine kampauksineen ja pukuineen hotellin baarissa ryyppäämässä. Tunti sen jälkeen kun puoluekokous oli alkanut, kello taisi olla yksi iltapäivällä. Sali täyttyi vain Orpon valinnan ajaksi. Joku juoksi lobaten omia tukijoitaan viime hetkellä. Häkkänen sai 80% kannatuksen varapuheenjohtajavaalissa. Valokuvaajat liimautuivat liian lähelle äänestyksen hävinnyttä Stubbia. Ahdisti ja hävetti kollegoiden puolesta. Oli kesä Saimaan rannalla. Napsin kuvia kännykkäkameralla ja tein kuvareportaasin.

Kyllä kokoomusta on aina pidetty mahdollisena liberalisoida, mutta vaikeaksi se on aina muodostunut. Risto E.J. Penttilä mietti tätä vaihtoehtoa ennen kuin perusti uudet nuorsuomalaiset, joka jäi aivan tyngäksi ehkä minua sukupolvea vanhempien yrityksen puutteesta. Kyllä, tämä on ihan oikea piikki, kaikki on nuorten täytynyt alkaa nollasta. Penttilä on nykyään vaikutusvaltainen keskuskauppakamarin puheenjohtajana, joten ei huono uravalinta.

Ehkä kokoomus ei liberalisoidu juuri ehkä eniten konservatiivien vaikutuksesta. Olisi ehkä luontevampaa jos näille olisi kaksi eri puoluetta, viestintä ja signalointi olisi selkeämpää.

Ei silleen, kyllä kokoomuksessa Elinan näkemyksiä kuunnellaan tarkalla korvalla. Kannatuspohjaa on paljonkin, mutta näkyykö tämä koskaan käytännön politiikassa. Meneekö kaikki energia kaikkien jatkuvaan vakuutteluun? Jostain kuulin, että Elina Lepomäki ottaa aina haasteen vastaan, hän väittelee ihan perusteistakin. Luulen, että Elinan kannatus on jatkuvassa kovassa nousussa puolueessa.

Kokoomuksessa hän kyllä kompromettoituu, mutta on näköjään äänestämässä soteakin vastaan. Tämä voi olla vain luulottelua.

Esimerkiksi Suomen 90-luvun laman aikaan nähtiin, että kokoomus teki kaksinaamaista politiikkaa. Yksityistettiin, että kaverit pääsevät käsiksi rikkauksiin. Puolueella oli koko ajan ketunhäntä kainalossa ja siksi moraalisesti alakynnessä. Tähän Elinan hahmo tuo poikkeuksen, hän on siihen mittaan ideologinen että ilmoittaa myös käsityksensä, miksi mikäkin on hyväksi.

Katseeni etsiytyy tätä taustaa vasten keskustaan. On maataloustukiaiset ja huoltovarmuus. On kansanterveydelle hyväksi mitä vähemmän juomme bisseä ja poltamme tupakkaa. Nämä poikkeuksellisia tuotteita, mutta että maatalous hyötyisi siitä että sen markkinat ovat kuolleet on hiukan erilainen väite.

On hankalaa, että kaikki tuotantotuet pyrkivät synnyttämään kartelleja, vaikka tuulivoiman tuet. Koko taloutta haittaa mutta joku saattaa kääriä varsin mittavat monopolivoitot.

Elinan kirjan julkaisutilaisuus lähetettiin suorana HS-tv:lläkin. Vastaavia lähetyksiä on tehty tyyliin hallituksen muodostumisen aikaan tai kun presidentti puhuu kansalle.

Elina on syntynyt samana vuonna kuin allekirjoittanut, Ogelin kimmoja. Hän on älykkään naisen maineessa, näin on annettu ymmärtää ihmisten toimesta jotka ovat hänet tavanneet. Haastattelin Elinaa hänen Libera-aikoinaan. Kukaan mediassa ei ollut kiinnostunut. Elinan sanoin: ”Libera on Suomen ainoa täysin yksityisen rahoituksen voimin toimiva ajatuspaja, joka keskittyy edistämään yksilönvapauksia, vapaita markkinoita ja vapaata yhteiskuntaa.”

Hän puhuu kaverikapitalismin vastustamisesta, mikä on ihan luontevaa. Onhan vasemmistokin hyväksynyt markkinat mutta ei kapitalismia. Tuotteita saa välittää markkinoilla mutta tuotannontekijöiden määrän kasvattaminen on väärin.

Noin 95% kritiikistä, joita käyn kapitalismin puolustamiseksi, on puhetta sen eriarvoistavasta vaikutuksesta. Yritän aina sanoa, että ihmiset ovat erilaisia, mutta heillä on yhteinen ihmisarvo. Ketään ei voi mitata pelkän taloudellisen arvonsa mukaan, rikkaitakaan.

Vapaakauppa on niin kuin kaikki kauppa, parhaiten toimii täysin vapaana. Tulkitsen, että Trump on vanhan rahan edustaja kääntyessään tätä vastaan.

Lepomäki kirjassaan viittaa amerikkalaisten tapaan uskoa, että jokainen vallanpitäjä haluaa pohjimmiltaan kohottaa itsensä tyranniksi. Itse asiassa koko Amerikka on täysin epä-älyllinen siinä mielessä että se ei täysin luota ihmisen kykyyn nähdä muita paremmin. Sen sijaan uskotaan yksilön kykyyn saada oma elämänsä kukoistamaan.

Älymystö Euroopassa kammoaa tällaista lähestymistapaa. Älymystöön ei välttämättä pääse olemalla riittävän älykäs vaan siksi että seurailee hegemonisen älymystön kulloisiakin mieltymyksiä. Ei siis niin päin että on älykästä olla vaikka marxilainen vaan että älymystö on marxilainen. Älymystö on samanlainen luokka kuin mikä tahansa muukin, jossa on omat fadinsa ja suositut juttunsa.

Atlantin välillä on suuri henkinen etäisyys, Euroopassa älymystö ei oikein käsitä Trumpia ja tällainen ylemmyydentunne saa vain ivalliset naurut Atlantin takaa. Mitenkään epäilemättä etteikö Amerikan hallintokin ole täynnä poikkeusyksilöitä.

Luokista puhuttaessa, on ongelmallista asettaa tietty ryhmä tai sen intressi etuoikeutettuun asemaan syrjintää vastustaakseen. Juuri tällaiset etuoikeudet ovat alun perin synnyttäneet nämä erot, yläluokan. Vallankumous on sitä, että tällainen yläluokka tehdään toimettomaksi.

Elina kirjoittaa:

”Avoimessa länsimaisessa liberaalissa taloudessa järjestelmä ei saa lokeroida ihmisiä ennalta, vaan he saavat ensisijaisesti lokeroida itse itsensä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei muualta Suomeen tulevia henkilöidä kohdella sen kummallisemmin kuin täällä oleviakaan. Se tarkoittaa sitä, ettei ihmistä arvioida hänen taustansa, oletettujen ominaisuuksiensa tai johonkin ryhmään kuulumisen perusteella, vaan yksilönä hänen omien tekojensa kautta. Myös ominaisuuksien perusteella ihmisten suosiminen eli positiivinen syrjintä on syrjintää.”

Oikeasti on aina olemassa yksilö ennen ryhmää. Tämän ymmärtäminen on kaiken vapausajattelun ydin. On anarkiaa sanoa, että täysin valtioton vapaiden sielujen liitto johtaa suurimpaan yhteiskunnalliseen maksimiin.

Erilaisia syrjittyjä ryhmiä voi löytää vaikka kuinka, mutta toisen yksilön oikeuteen nauttia vapaudestaan ei saisi koskea. Hienosti sanottuna yksilön absoluuttinen vapaus on absoluuttinen keino toteuttaa itseään, vapaan sielun manifestaatio.

Palatakseni Trumpiin: koska toimittajat esittävät typeriä kysymyksiä, kysäisin Trumpia koskevassa haastattelussa miksi hänellä on niin kamala tukka. Miten se pysyy muodossaan? On mielenkiintoista, että vaikka kuinka henkilöä haukutaankin niin hänen tukastaan ei saa kysyä, se olisi epäkunnioittavaa. Ehkä hän on pyrkinyt presidentiksi juuri väistääkseen kaikki hiuksiaan koskevat kysymykset.

Oikeasti uskon, että hän vain nauttii huomiosta ja näyttää tämän presidenttinä tekemällä pientä kiusaa vähän kaikista. Vähän kuin joku olisi kohonnut suorittavasta portaasta johtoportaaseen mutta säilyttänyt kaikki typerät juttunsa.

Hallitus sai aikaan suuren alkoholin liberalisoimisen Suomessa. On ongelmallista, että uudistuksen yhteydessä puhuttiin limuviinoista, mitä ikinä ovatkaan. Tämä on tyypillistä lobbausta, panimoteollisuuden lisä, ei tällaista kysyntää Suomessa koskaan ole ollutkaan. Toistaiseksi löytyy vain lonkero ja erilaisia breezereita.

Paikallista sopimista ajaa Lepomäkikin. Tämä ei mielestäni ole isoin nykyongelmista. Työmarkkinat ovat polarisoituneet. Vanhempi työväki on turvallisissa palkkatöissä ja nuoret silpputyössä. Alle 30-vuotiaat ovat kohta helpommin irtisanottuja. Ikärasismi koskee vain vanhempaa ikäluokkaa.

Nykyiset päättäjät eivät ole enää niin nuoria kuin luulevat olevansa. Monet tärkeät politiikanlohkot eivät uusiudu, ei tule perustuloa, laillista kannabista,    sunnuntaiyönä saa kyllä kaupassa. Ehkä olisi hyvä ottaa tarpeeksi iäkkäiltä äänioikeus kokonaan pois.

 

Liked it? Take a second to support Arabialainen sulka on Patreon!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *